Tillman

Tillman

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Kolmastoista päivä



Kävin taas Joen kaupungissa. Tiedätte paikan. Siellä valtaa pitävät veljekset, jotka ovat sitä mieltä, että humanisteja ei yhteiskunnassa tarvita ollenkaan, vaan pyörät pyörivät itsestään insinöörien ja kauppamiesten  avulla. Humanismi on meidän "yrjöpoikamme" mielestä hömppää ja tarpetonta.

Ihmisen käyttäytymiseen se humanismi kuitenkin monella tavoin  vaikuttaa.

Annoin kertoa itselleni asiaan liittyvän hupaisan tarinan.

Pielisensuun kirkossa oli esiintynyt Viktor" viki" Klimenko. Joku kuulioista oli esityksen jälkeen mennyt  Vikin luo ja ryhtynyt  venäjäksi noitumaan ja herjaamaan. Lopuksi oli tempaissut Klimenkoa turpaan.

Matemaattisin kaavoin ja laskennallisin menetelmin tuommoisen tapahtuman selittely on ongelmallista . Paljon  helpommin  asiaa pystyy lähestymään humanismin keinoin. Klimenko on muistaakseni helluntai-uskon miehiä. Turpaanvetäjä taas ilmeisesti Putin opetuslapsia. Lopullinen syyllinen  taas  suomalainen avohoito, joka antaa kaikkien kukkien  kukkia.

Kyseinen  kirkko on  uutisissa tavan takaa. Silti siellä vietetään kovasti  voimallisia  sananpalveluksia ja messuja. Viimeksi sunnuntaina kirkossa oli väkeä runsaasti paikalla ja  messussa ehtoollispöytä täyttyi monta  kertaa. Sunnuntainakin   yleisön joukossa oli monta epäilyttävää persoonaa, mutta odotuksistani huolimatta nyt ei kirkossa tapahtunut mitään performanssin kaltaista yllätystä.

Sarjahukuttaja näyttää kuitenkin  nostavan Joen kaupungin ja Pohjois- Karjalan  julkisuusimagoa hyvin humaanilla tavalla. Tai siis dishumaanilla tavalla, ei kuitenkaan liiketaloudellisella tavalla.. Sarjahukuttajan taseen kreditpuoli on debettiä paljon  painavampi

Juottola Jokela sitä vastoin on edelleen tyhjillään. Muutenkin joensuulainen kova liike-elämä näyttää uinuvan  prinsessan unta ja odottava, että torin alle louhittava pysäköintihalli toisi  uutta potkua liike-elämään. Ei löydy juurikaan ei- humaanista  uutisvyöryä Pyhäselän takaa. Ihmiselämän kirjo taas näyttää kukkivan kiivaasti

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Keskiviikko




When  life gives you lemons

slice those suckers up and

find some  tequila

tiistai 22. elokuuta 2017

Pars pro toto



Kuvan nainen keskittyy kuvaamaan  ihmistä. Soveliasta olisi  sen sijaan kuunnella hänen soittoaan ja keskittyä oleelliseen. Soittaja on  tummaihoinen. Kuvaaja vähän vaaleampi.  Senkin perusteella voidaan sanoa, että kuvassa  on  alistustapahtuma. Sanoma vääristyy. tilanne kuitenkin halutaan tallentaa

Blondi leikkaa todellisuudesta palan ja vie mukanaan.

Kuten huomaatte, kirjoittajan inkkarit  melskaavat kanootissa ja kohta kaatavat sen. Minä myönnän olevani se heikohko astia, johon dis -informaatio ja näennäisviestintä vaikuttavat  samoin kuin häkä ja raaka viina vaikuttavat ihmiseen; turmiollisesti ja sekoittavasti.

Työpäivä on  puolessa välissä, eikä punaista lankaa ole vieläkään löytynyt.








perjantai 11. elokuuta 2017

Tauko 2.4



Ostin kirpputorilta rullafilmikameran kolmella eurolla. Kamera oli saksalaista  laatutyötä muurin länsipuolelta. Kävi ilmi, että kamerassa oli valotettu filmi sisällä.

Kysyin   myyjärouvalta, mitä tehdään filmillä. Hän sanoi, että kamera on hänen edesmenneen isoisänsä jäämistöä , ja että hän  olisi kiinostunut tästä aikakapselista, joka saattaisi  tuoda vielä tuulahduksen elossa olevasta  isoisästä ja hänen touhuistaan. Kuvat olisivat luultavasti 1950 luvulta taikka   ajalta, jolloin myyjärouva  oli syntymässä sukuun.

Teippiä ei löytynyt, joten sidoimme  rullafilmin kiinni  rouvan tyttären hiuspampulalla. Sitten laitoimme rullan rouvan  käsilaukun pimentoon.

Kysyin rouvalta, mitä kamera maksaa nyt ilman filmiä.

Kuulemma saman  kolme euroa. En osannut tinkiä.  Ajattelin, että sain kolmella eurolla hyvän kameran ja tarinan kaupanpäälle