Tillman

Tillman

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Turva




Halaava turisti voi ahdistaa poroa – Yksilöllisillä työ- ja lepovuoroilla halutaan suojata matkailuporoja burn outilta.

 Otsikko on YLE- nettisivuilta peräisin ja kertoo jotain  tästä maailmastamme. Matkailuporon burn out on vakava paikka. Semmoinen  tauti uhkaa  suomalaista turistitaloutta ja saattaa jopa muodostua  suureksi ongelmaksi, jos  läänin eläinlääkärit myöntävät poroille sairauslomia  asian johdosta yhtä nihkeästi, kuin aikoinaan  myönnettiin  ihmisille samasta  syystä.

Misseille ja  turhiksille myönnettiin burn out - lomia kuitenkin tarpeen vaatiessa uran  lähdettyä  uhkaavasti etääntymään  pois julkisuuden  otteesta.

Porolla on siis  turvansa tutkijoissa. Pohjanmaalla eläimillä ei ole oikein mitään turvaa. Pietarsaaren seuduilla nuoriso  on ammuskellut  autosta käsin pelloilla  olleita  luontokappaleita  pienoiskiväärillä. Niillä  eläimillä ei ole mitään turvaa mistään  saatavissa. Ampujille voisi  jonkun sopivan diagnoosin antaa ja laittaa   tahdonvastaiseen  hoitoon suljettuun  laitokseen.

Minä olen miettinyt  koko päivän sitä asiaa, keitä nämä ampujat oikein ovat? Jos he ovat  suomalaisia  sikaniskoja, niin  epäilys herää, että Evijärveltä jostain sivukyliltä on lähdetty kännipäissään  rannikkoa katsomaan . Jos  taas kyse on suomenruotsalaisesta  rannikkoväestöstä, degeneroituminen  on selvästi mennyt jo liian pitkälle ja väestönosan ylimielisyys  ylittänyt kaikki mauttomuuden rajat.

Jos taas  kyse on maahanmuuttajista, käytökseen syynä on selvästi kulttuurien välinen  kuilu ja kotouttamisen  epäonnistuminen. Metsästyskortti- tutkintoon  noin innokas  joukko on heti hätistettävä, jotta saavat sieltä oikeaa oppia ja sääntökokoelmia. Normeja, niin kuin hienosti yliopistossa sanotaan.

Kaiken kaikkiaan  yhteiskuntamme on muuttunut turvattomaksi ja salaperäiseksi. Meille ei esimerkiksi  kerrota julkisesti  koulu-uhkausten   vuosi-lukumäärää, maassa asustelevien potentiaalisten  terroristien lukumäärää, eikä myöskään  montaa muuta asiaa, joita tietoja ilman meidän elämämme on vähemmän ahdistavaa ja  vähemmän turvatonta. Noihin kahteen ensimmäiseen

Nuoriso on kuitenkin  rauhoittumassa. he eivät enää räyhää ja ryyppää entiseen malliin. Se on hyvä juttu. heitä ei tarvitse siis pelätä.

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Olutta, mikä mennyttä



Kun Sauli Niinistö eilen ilmoitti lähtevänsä mukaan seuraaviin  zembaloihin, mutta  vain valitsijamiesyhdistyksen  kautta, Keskusta väki suuttui oitis, sillä sellainen yhdistys tietäisi  joukkopakoa Matti Vanhasen taustajoukoista ja äänestäjistä.

Kun Keskusta ei oikein voinut Saulin " häissä pieraista" , vireillä oleva alkoholilaki sai  kunnian  toimia mielensäpahoittamisen alttarina. Ei voi kuin nauraa ja hymyillä täällä taustalla. Hymyn takaa toisaalta vienosti löytyy hivenen surumielisyyttä ja ahdistusta sen vuoksi, että nämä nykyiset Alkio-aatteen perilliset  muistuttavat jo suuresti demareita.

Lausahdusta ei ole syytä ottaa kunniana.

Kuvassa on allekirjoittaneen  mäskäämää Indian Pale Alea lasillinen. Prosentteja siinä on sen verran, että on vaara  joutua pääministeripuolueen silmätikuksi ja  kieltojen kohteeksi. Makua tässä juomassa on   monin verroin  kauppatuotteisiin verrattuna. Tuotanto-prosessikin tuottaa minulle suurta iloa ja esteettistä riemun tunnetta. Minä en siis omalla kulutuksellani ole asiassa  aktiivinen toimija, en myöskään joudu epätoivoon, päättivät herrat sitten ihan mitä tahansa

Raittiusmies Alkio kääntyisi haudassaan, jos tätä nykyistä huopaamista ja soutamista  pääsisi katsomaan. Päätöksenteko muistuttaa ala-aste oppilaiden äänestystä luokkaretkikohteesta ja -ohjelmasta.

Näitä mielensä pahoittamisia on ollut täällä maakunnissa  maailman sivun. Milloin on ollut kyse siltarummuista, milloin taas bioetanolitehtaan sijoituspaikasta. Nyt kun samaa sonnin-piehtarointia on ryhdytty harrastamaan valtakunnan politiikassa, on helppo ennustaa  lopputulos. Kohta Keskusta ui samoissa synkissä pohjavesissä kuin Demarit ja Vasemmistoliitto.

Jäämme  kiinnostuneina  seuraamaan demareiden presidenttivaalikuvioita. Politiikka on siitä mielenkiintoinen harrastus, että kun  yhteen suuntaan on  ilmassa ärsytystä, toiseen  suuntaan voi harrastaa satiiria.



maanantai 22. toukokuuta 2017

Matsissa



Kävin hahmottamassa itseäni nyrkkeilyturnauksessa. Olen  koko elämäni inhonnut fyysistä väkivaltaa ja toisten ihmisten  vahingoittamista. Vanhusiän kynnyksellä olen  kuitenkin  tullut armolliseksi ja antanut monille oudoille asioille mahdollisuuden vielä kerran  tehdä minuun vaikutuksen.

Tämän kevään ohjelmassa ovat nyrkkeily, pesäpallo ja tractor-pulling. Kaikki ne ovat minusta  kohtuullisen typeriä lajeja, mutta olen päättänyt, että minä  edes kokeilen.

Eilen seurasin  7 ottelun  turnausta.. Noin kahden tunnin rupeama jätti minun  hyvin mietteliääksi. Minua ei mäiskiminen oksettanut, minä en lähtenyt kesken kaiken pois, en myöskään ummistanut silmiäni. Huomasin  seuraavani kamppailuja hypnoottisen intensiivisesti. Tajusin kesken kaiken sen syyn, miksi esimerkiksi Hemingway oli hyvin kiinnostunut  nyrkkeilystä.

Ottelussa ei olekaan kyse lyömisestä tai vahingoittamisesta. Otteluissa on kyse voittamisesta ja ikiaikaisesta primitiivisestä kamppailusta  selviämisen ja eloonjäännin  estradilla. Kyse näyttää olevan simuloidusta tilanteesta, jossa  yksilö kamppailee, olemassa olosta,  opiskelupaikasta, naisesta, ravinnosta ja kamppailee samalla kiusauksia vastaan. Kyse on kamppailusta yhteiskunnalliseen  selviytymiseen.

Suurin osa ottelijoita  oli maahanmuuttajia. Valkoinen mies loisti poissaolollaan, sillä yleisössä etninen  polarisaatio oli myös selvästi havaittavissa. Siellä oli  joitakin  maahanmuuttajien  omaisia ja huoltomiehiä, mutta myös paljon kotoista  romaaniväestöä ja  muita yhteiskunnan  antaman toimeentulon  varassa olioita.

Valkoisia verokirja-työläisiä oli hyvin vähän.

Turnaus oli hieno sosiologinen  kokemus. Tilaisuuteen oli vapaa pääsy. Olutta ei myyty. Termoksesta myytiin kahvia ja  siivutettua  lonkapullaa. Kaupallisuuden paskaa  ei kuultu. Joku mainos oli kehän reunaan laitettu, mutta muuten pääsin katsomaan  hienoa tapahtumaa ilmaiseksi ja  koin suuria tunteita.

Suosittelen kokeilemaan. Jos nyt ei  näissä  primitiiviharrastuksissa  aivan kansantanssin ja sukurutsauden  asteelle menisikään, niin nyrkkeilytapahtuma ainakin sävähdyttää suojattua porvarielämää elänyttä virkamiestä. Asiasta on  kehittymässä jonkin sortin  pakkomielle, sillä minä olen  vähitellen aavistamassa sen asian, että tuolla jossain on  leegio  mukavia asioita, joita  pitää päästä ehdottomasti kokeilemaan niin kauan kuin jalat vielä kantavat

Ja  sokerin pohjalla.

Kehätuomari oli kaunis kuin enkeli

perjantai 19. toukokuuta 2017

Itsestään


Automaatiota  nimitettiin ennen  itsestään  tapahtuvaksi. Itsesitoja sitoi  viljalyhteen itsestään, Konetuliase latasi itse itsensä laukauksen jälkeen ja  ihmiskäden koskematta. Sellainen oli pienen lapsen mielestä aivan tavatonta ja kummallista. Se, että  kone saattoi sitoa sieviä lyhteitä sitä mukaan, kun traktorilla ajettiin eteenpäin. Että konetuliase saattoi ampua pyörivän potkurin läpi niin, ettei se potkuri  mene ampumisesta säleiksi.

Perunannostokoneen lapsikin käsitti. Vannas nosti sängen  irti maasta ja  pyörivä heittopyörä  heitti mullan ja  sängessä olleet perunat leviäksi matoksi, mistä perunat saattoi noukkia  kahteen koriin. Toiseen tulivat pienet " puluperunat" ja toiseen  suuret syötävät perunat. Pulut höyrytettiin eläimille ruuaksi.

Lajittelija lajitteli viljasta pois rikkaruohot. Se oli mystinen laite, koska sinne ei koskaan pässyt  mukaan. Lajittelijassa usein peitattiin siemenvilja. Silloin siemenet eivät olleet geenimuunneltuja, joten  copyright niihin oli sillä, joka sattui ne juuri silloin omistamaan

Puimakoneen  toimintaperiaate on myös sangen selvä.

Puimakonetta pyörittävä maamoottori taas oli käsittämätön  kone, jonka toimintaperiaatteen ja metkut osasivat vain harvat ja valitut. Heitä nimitettiin kunniasanalla masinisti. Heistäkin monet tarvitsivat kirkkaan pullon, ennen kuin suostuivat maamoottorien kanssa seurustelemaan.

Itsesitoja tulee usein mieleen  monistuskoneen vieressä  kun yritän tietoa monistaa. Sekin kone osaa sitoa nipun yhteen niitillä, tehdä reikiä monistenippuun ja luovuttaa tuotteet  siististi tilaajalle.

Automaation jälkeinen koneäly tulee kuulemma mullistamaan lastemme maailman. Sellainen koneälyllä varustettu monistuskone  tarvitsee työn alussa vain  luokan opiskelijaluettelon. Sen luettelon mukaan  kone sitten  työstää jokaiselle opiskelijalle persoonallisen ja yksilöllisen  monistenipun  sen mukaan, kuinka tarvetta on.

Takarivin  Taunolle  tulee  nippu myrskyisellä järvellä  kastuneita  " kirkkoveneitä", Jaakolle tulee taas prosenttilaskuja ja Jussille kevarin kuvia. Antti on  innostunut traktoreista. Niiden kuvia on hänen monisteensä täynnä. Kurssin loputtua  monistuskone osaa tehdä jokaiselle myös tentin  sen mukaan, mitä kone on päättänyt  materiaalia asianomaiselle  kurssin aikana jakaa.

Jotenkin tuntuu siltä, että minussa on taas kuumetta. Vilustutin itseni keskiviikon sateessa. Ei ole kovin tervettä, kun  eläkkeellä suunnittelen opetuksen järjestämistä.