Tillman

Tillman

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Toledo



Sukutukimus on vienyt miehen mennessään. Ei riitä enää aika lumitöihin, eikä blogin kirjoitteluun. Joka päivä pukkaa uusia serkkuja pitkin maailmaa.Jollekin sitä on kolmas. serkku. toiselle seitsemäs. No, noilta pystyy edes piiloutumaan jotenkin, mutta menneisyydeltään ei  mitenkään.

Isän puolen suvussa näyttää olevan kymmeniä seppia. On osattu takoa ja sulattaa ja niitata ja ahjossa hehkuttaa. Semmoinen paja on syntymäkodissanikin. Ja puukkoja tekee isänikin.

Nyt on sitten käynyt ilmi, että osa  esivanhemmista on ollut Kauttuan ruukilla Eurassa rautaa sulattamassa . Ja että ovat olleet Ruotsista tulleita  vallooneita, joilla on juuret Liegessä ja muualla Belgian köyhemmällä maasedulla. Ja että olisivat tulleet Toledosta sinne Espanjan kuninkaan määräyksest.

Mene ja tiedä. Etäserkut tuntuvat olevan melko omalaatuista ja kansainvälistä joukkoa.

Olen siis maahanmuuttaja. Olen  belgialaisten , saksalaisten ja  balttilaisten jälkeläinen. Neljästä isovanhemmasta vain yksi näyttää toistaiseksi  olevan kohtuullisen puhdas satakuntalainen, paitsi, että hänenkin suvustaan jäljet johtavat  harsomaisesti Kauttuan Ruukille.

Vaimon suvussa on sitten niitä samoja vallooneja. Debois näyttää olevan  suku, ja rauhan tekijöitä nekin.

Tiesittekös, muuten, että vallooni-geeni aiheuttavat kantajalleen omituisen ja pirullisen huumorintajun, hieman sarkastisen ja jopa sivistymättömän. Vaimoni on aina nimittänyt sitä satakuntalaisuudeksi, mutta  nyt hänkin joutuu asiassa perääntymään. Hänen sylkeään on myös nimittäin matkalla lentopostissa Houstoniin Usaan.

Toinen valoonien ominaisuus on takaraivossa oleva tappi, kuhmu, sellainen sormin  tunnettava terävä kohta. Sellainenkin löytyy. Samoin vallooneilla on käsivarsissa " vekki" kyynärpään etupuolella. Valloonit pitävät erityisen paljon belgialaisesta  oluesta ja humaltuvat mielellään . Kaikki täsmää. Hieno harrastus tämä valloonisuus.

Jäljellä on 41 työpäivää. Opetuksellisia päiviä on 11 edessäpäin ja pidettäviä tunteja 35.

perjantai 16. maaliskuuta 2018

No, joo



Olivat tutkineet Teksasissa  poskisylkeäni  kuukauden päivät ja saaneet  selvillekin jo jotain. Minussa  pörrää 15 % puolalaisia vodkanjuoja- geenejä ja vain 85 % kotimaangeenejä.

Siinä meni taas 75  euroa  Kankkulan kaivoon.Vaimoni olisi pystynyt tuon tuloksen kertomaan  halvemmalla ja usein pyytämättäkin, ilmaiseksi.

Olen reissuillani tuntenutkin   oloni perin juurin kotoiseksi noilla kuvan  ruskeilla alueilla. Nyt siis selvisi  syykin . Jäämme jännittyneinä odottamaan, mitä jännää syljestä tiede saa selville tulevina viikkoina. Ainakin olen jo oppinut sen, että Hablo on oikeasti Haplo. Kiitoksia Juha siitä. Tämä  sukutukimuksen alkutaival on yhtä kiemurainen, kuin sekopäisen papin  kirjoitus  rippikirjan sivulla.

Huomaan kuitenkin iloksen  nyt sen, että kannatti käydä 9 vuotta 8 luokkaista  yhteiskoulua ja  opetella pakkoruotsia koko tuon yhdeksän vuoden ajan.

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Haplo-ryhmä



Ajattelin  vähän  tutkia mahdollisuuksia tajunnan laajentamiseen tulevia eläkepäiviä silmällä pitäen.. Uuden puuhastelun pitäisi tietenkin olla degeneroitunutta, ympäristöä säpsäyttävää ja kuitenkin  sen pitäisi olla laillisuuden rajoissa.

Kokeilin sukututkimusta ja onnistuin räjäyttämään pankin

Jo ensimmäisen kuukauden aikana olen  rikkonut  muutamaa lakikirjassa olevaa lakia. Sen lisäksi olen havainnut sen, että suurta haittaa ei ole, vaikka kirkonkirjat ovat monin paikoin sodissa ja kapinoissa  poltettu, jälkesi  näkyvät edelleen, tai harmillisesti eivät näy silloin kun niiden pitäisi näkyä.

Eräs  sukulainen minua johdatti nimittäin huumeesta toiseen. Juuri kun olin hullaantunut ja saanut viimein selvää kirkonkirjojen kummallisesta  ruotsista yhden sanan siltä, toisen täältä,  tämä sukulainen kertoi paljon kiinnostavampia  asioita  geeneistäni.

Äitini isän kautta kuulemma  kuulun harvinaiseen  " haploryhmään" ja sen vieläkin harvinaisempaan alaryhmään. Koko asia on  edelleen sangen mystinen minulle. Jos  tätä  pitäisi  verrata johonkin kokemukseen, niin lähinnä tulee mieleen se hetki kun  viisi vuotiaana huomasin osaavani lukea ja huomasin sen, että maailmassa on aika älyttömästi salaperäisiä tekstejä, joita lukemalla pääsee selville salaperäisistä asioista.

Olen tullut lapseksi  jälleen. Tunnustan.

Henkilöstösihteeri  vakuutti tänään, että jäljellä on enää 62 seikkailuhimoani kahlehtivaa työpäivää. Tässä iässä vain harvat pystyvät tekemään geenidemonstraatioita aidoilla geeneillä. On siis simuloitava ja seikkailtava haploryhmissä.

maanantai 5. helmikuuta 2018

Tauti kaataa

Sähkötyksen opiskelussa aikoinaan mielle sanat olivat tärkeitä. Tauti kaataa - sanonta  piti ohjata aivot  jollekin  tietylle  merkkiyhdistelmälle. Sokerilla oli toinen merkitys ja niin edelleen.

Tässä iässä tauti kaataa petiin. Tarkemmin sanon oksentelin koko viime yön. palkinnoksi olen tosin saanut  maukasta sinistä suklaata ja Jaffaa  mielin määrin. Niillä on tuskin mitään kliinistä vaikutusta tähän onnettomaan tilaan. Saattaa kuitenkin olla, että reliktinä ne tuovat sairaalle vanhukselle pienen palan  turvallisuutta niiltä ajoilta, jolloin  itse oli pieni ja noita herkkuja saattoi äidiltä saada, jos  tauti yltyi aivan mahdottomaksi.

Kuolevat sotilaatkin huutavat  hädässään äitiä.

Nyt tuo kauhea mahatauti näyttää jälleen kaivavan puukolla sisukalujani. Toivomme hartaasti, että Jaffa ja suklaa eivät mene hukkaan, vaan pysyvät sisällä. Huominen työpäivä saattaa minun tapauksessani laukaista psykosomaattisen  ulostusreaktion. Elimistö hylkii jo nyt työtä, vaikka vielä pitäisi jaksaa painaa eteenpäin

Ehkä menen taas oksentamaan.